Yleinen rokotusohjelma

Oireet ja taudinkuva

Ensioireita ovat nuha, yskä ja konjunktiviitti, jotka ilmaantuvat 8–12 vuorokauden kuluessa tartunnasta. Helakanpunainen korvien takaa vartalolle ja raajoihin leviävä ja myöhemmin violetiksi muuttuva läiskäinen ihottuma alkaa noin 14 vuorokauden kuluttua tartunnasta. Ihottuma kestää viikon verran. Poskien limakalvoilla voi esiintyä ennen ihottuman puhkeamista vaaleita laikkuja eli ns. Koplikin täpliä. Sekundaari-infektiota kuten otiittia ja pneumoniaa esiintyy runsaasti. Harvinaisempia jälkitauteja ovat enkefaliitti ja subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE). Kuolleisuus on noin 1/1 000.

Etiologia ja epidemiologia (ja inkubaatioaika)

Taudin aiheuttaa paramyksoviruksiin kuuluva morbillivirus, joka on RNA-virus. Tehokkaan vuonna 1982 aloitetun kansallisen rokottamisen ansiosta tauti on lähes hävinnyt maastamme. Tuontitapauksia kuitenkin esiintyy ja rokotekattavuus on osin puutteellinen, joten pienet epidemiat ovat mahdollisia. Vuonna 2011 Euroopassa levisi useita laajoja epidemioita ja Suomessakin todettiin 27 tapausta, mikä on toistaiseksi suurin tapausmäärä tällä vuosituhannella. Tapauksia todettiin 10 vuonna 2017 ja 15 vuonna 2018. Muutoin tällä vuosituhannella tapauksia on todettu vuosittain 5 tai vähemmän. Euroopassa vuosina 2017 ja 2018 todettiin 25 869 ja 83 540 tapausta.

Inkubaatioaika tartunnasta ihottuman alkuun on 10–21 vuorokautta, yleensä 14 vuorokautta. Muut oireet kuten kuume ja hengitystieoireet alkavat 8–12 vuorokauden kuluttua tartunnasta. Ihottuma alkaa useimmiten 3–5 vuorokautta ensioireiden jälkeen. Tauti on erittäin tarttuva ja voi tarttua mm. huoneilman välityksellä. Tuhkarokkopotilas tartuttaa noin 4 vuorokautta ennen ihottumaa ja noin 4 vuorokautta ihottuman puhkeamisen jälkeen.

Diagnostiikka

Tuhkarokkoepäilyn diagnostiikassa ja hoidossa toimitaan paikallisten ja kansallisten ohjeiden mukaan altistusten estämiseksi. Syljestä, nielusta ja virtsasta otetaan näytteet geeninmonistustestiä varten (Morb-Nh0). Lisäksi tutkitaan vasta-aineet (IgG ja IgM).

Hoito

Oireenmukainen hoito.

Eristys

Tauti on erittäin tarttuva. Ilmaeristys kestää 4 vuorokautta ihottuman alusta. Tuhkarokkoa sairastamattomat kontaktit suositellaan eristettäväksi viidennestä kontaktipäivästä 21. kontaktipäivään asti.

Ehkäisy?

Tuhkarokkorokotus kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan osana MPR-rokotetta. Rokotusohjelmaan kuuluu kaksi annosta MPR-rokotetta. Sen kattavuus on Suomessa hyvä, mutta paikallisia eroja esiintyy. Ensimmäinen rokote annetaan Suomessa 12 kuukauden iässä. Rokote voidaan tarvittaessa antaa altistumisen, matkan tms. seikan vuoksi jo 6 kk:n iässä. Tällöin annos katsotaan ylimääräiseksi, joten lapsi tarvitsee sen lisäksi rokotusohjelmaan kuuluvan rokotteen, joka annetaan 18 kk:n iässä. Rokotusohjelman toinen rokote annetaan 6 vuoden iässä. Rokotteen teho on kahden rokotteen jälkeen hyvä, mutta tautiin voi sairastua yhden ja joskus kahdenkin rokotuksen jälkeen. Aiemmin rokotetun tauti on kuitenkin hyvin lievä, eikä hänen katsota levittävän tautia.

Altistuneen rokottamattoman lapsen tartunta voidaan estää antamalla tuhkarokkorokote 72 tunnin sisällä altistuksesta. Altistuneille rokottamattomille lapsille voidaan antaa lihaksensisäisesti immunoglobuliinia (80 mg/kg) 6 vuorokauden sisällä altistumisesta (korkeintaan 2,5 ml/lihas). Raskaana oleville ja immuunipuutteisille potilaille, jotka eivät sairastaneet tuhkarokkoa, annetaan 15 ml i.m. tai 0,4 g/kg i.v.

Oireet ja taudinkuva

Ensioireita on kasvoilta vartalolle ja raajoihin leviävä pieni punatäpläinen ihottuma. Myös korvien taakse ja kaulalle voi ilmaantua suurentuneita imusolmukkeita. Ihottuma kestää noin kolme päivää, ja imusolmukeoireet kestävät noin viikon. Oireina on usein myös lieviä hengitystieinfektion oireita. Aikuisilla voi esiintyä nivelkipuja.

Etiologia ja epidemiologia (ja inkubaatioaika)

Taudin aiheuttaa togaviruksiin kuuluva rubivirus, joka on vaipallinen RNA-virus.

Tehokkaan rokottamisen ansiosta tauti on lähes hävinnyt maastamme. Tuontitapauksia esiintyy silloin tällöin. Vuosina 2017 ja 2018 ei Suomessa todettu yhtään tapausta.

Inkubaatioaika tartunnasta ihottuman alkuun on 14–21 vuorokautta, yleensä 16–18 vuorokautta.

Diagnostiikka

Syljestä ja nielusta ja virtsasta otetaan näytteet geeninmonistustestiä varten. Lisäksi tutkitaan vasta-aineet (S-Rube-Ab IgG ja IgM).

Hoito

Oireenmukainen hoito.

Eristys

Tauti on erittäin tarttuva. Kosketuseristys 7 vuorokautta ihottuman alusta. Kongenitaalista rubellaa sairastanut lapsi erittää virusta pitkään ja voi olla tartuttava vielä kahden vuoden iässä.

Ehkäisy?

Jos raskaana oleva nainen altistuu vihurirokkovirukselle, tulee vasta-aineet (IgG ja IgM) määrittää heti ja kolmen viikon kuluttua uudelleen. Jos vasta-aineita ei löydy, voidaan vasta-aineet tutkia vielä kertaalleen 6 viikon kuluttua. Jos vasta-aineita ei silloinkaan löydy, äiti ei ole sairastunut.

Altistuneelle henkilölle ei tarjota immunoglobuliinia, koska siitä ei hyötyä. Elävän rokotteen antamista seronegatiiviselle altistuneelle äidille voidaan harkita.

Rokotusohjelman mukaan ensimmäinen vihurirokkorokote annetaan 12 kuukauden iässä. Rokotekattavuus on nykyisin hyvä.

Oireet ja taudinkuva

Ensioireita ovat kuume ja sylkirauhasten aristava turvotus. Turvotus voi olla toispuolista tai molemminpuolista. Turvotus leviää leukakulman yläpuolelle ja korvien eteen ja poikkeaa siten tavallisesta imusolmuketulehduksesta. Suurella osalla sairastuneista tauti on oireeton eikä sitä huomata. Tauti aiheuttaa pleosytoosia, mutta keskushermostoperäiset oireet ovat usein hyvin lieviä tai olemattomia. Tauti voi aiheuttaa hankalan orkiitin ja mm. artriittia.

Etiologia ja epidemiologia (ja inkubaatioaika)

Sikotaudin aiheuttaa paramyksoviruksiin kuuluva RNA-virus. Sylkirauhasten tulehduksen voivat aiheuttaa myös monet muut virukset, kuten EBV, CMV ja parainfluenssavirukset. Tehokkaan rokottamisen ansiosta tauti on lähes hävinnyt maastamme. Vuonna 2017 paramyksoviruksen aiheuttamia tapauksia oli 10, ja vuonna 2018 niitä oli 4.

Inkubaatioaika tartunnasta ihottuman alkuun on 16–18 vuorokautta.

Diagnostiikka

Syljestä, nielusta ja virtsasta otetaan näytteet geeninmonistustestiä varten (Morb-NhO). Lisäksi tutkitaan vasta-aineet (IgG ja IgM).

Hoito

Oireenmukainen hoito.

Eristys

Kosketuseristys 5 vuorokautta sylkirauhasturvotuksen alusta.

Ehkäisy?

Altistuneen rokottamisesta ei ole hyötyä. Myöskään immunoglobuliinin antamisesta ei ole hyötyä.

Rokotusohjelman mukaan ensimmäinen sikotautirokote annetaan 12 kuukauden iässä.

Oireet ja taudinkuva

Hengitystiedifterian oireita ovat katteinen faryngiitti tai trakeiitti. Lisäksi potilas usein kuumeilee ja oireet vähitellen pahenevat. Nenästä voi tulla veristä eritettä. Ihodifteria on trooppinen tauti, johon liittyy mm. kaulan turvotusta ja imusolmukesuurentumia.

Hengitystiedifterian hankalimpia oireita ovat hengitystiet tukkivat katteet ja myokardiitti ja pään sekä kaulan alueen pareesit.

Etiologia ja epidemiologia (ja inkubaatioaika)

Taudin aiheuttaa toksiinia tuottava Corynebacterium diphtheriae. Jos tämä grampositiivinen bakteeri ei tuota toksiinia, aiheuttaa se yleensä vain hyvänlaatuisen faryngiitin.

Inkubaatioaika on 2–5 päivää.

Tauti on meillä harvinainen, ja joitakin yksittäisiä tapauksia on todettu.

Diagnostiikka

Diagnoosi perustuu bakteeriviljelyyn ja toksiinin osoitukseen PCR:llä.

Hoito

G-penisilliinihoito. Sen lisäksi annetaan makrolidia, jolla saadaan juurittua bakteeri kurkusta. Koska toksiinivälitteinen tauti on hengenvaarallinen ja etenee nopeasti, annetaan hoidoksi hevosessa valmistettua antitoksiinia jo kliinisen epäilyn herättyä. Immunoglobuliinihoito tulee antaa 72 tunnin kuluttua oireiden alusta.

Eristys

Potilas eristetään, kunnes nielusta on saatu kaksi negatiivista vähintään 24 tunnin välein otettua bakteeriviljelyä tai kunnes potilas saanut vähintään 48 tuntia tehoavaa lääkettä.

Ehkäisy?

Altistuneet henkilöt on syytä kartoittaa heti ja ottaa nieluviljely sekä aloittaa viikon kestoinen makrolidiprofylaksi hoitoannoksella.

Rokotusohjelman mukainen ensimmäinen kurkkumätärokote annetaan 3 kuukauden iässä. Rokottaminen toksoidirokotteella ei estä tartuntaa, mutta estää hankalan toksiinivälitteisen taudin.

Oireet ja taudinkuva

Potilaalla on yleensä ennen sairastumista ollut maaperän kontaminoima haava tai puremahaava. Tauti alkaa haavainfektiolla, ja päivien tai viikkojen itämisajan jälkeen potilaalle kehittyvät kouristukset. Oireet alkavat usein purentalihasten kouristelulla eli leukalukolla.

Etiologia ja epidemiologia (ja inkubaatioaika)

Taudin aiheuttaa toksiinia tuottava maaperän anaerobibakteeri, Clostridium tetani.

Inkubaatioaika vaihtelee 3 ja 21 päivän välillä, yleensä se on noin 7 vuorokautta.

Tauti on meillä harvinainen, mutta joitakin yksittäisiä tapauksia todetaan vuosittain erityisesti vanhusväestöllä.

Diagnostiikka

Diagnoosi on kliininen. Haavan bakteeriviljely jää usein kielteiseksi.

Hoito

Hoito perustuu haavan puhdistukseen, ja tarvittaessa tehdään revisio ja annetaan suuri määrä tetanusantitoksiinia. Metronidatsolia annetaan toksiinin lisämuodostuksen estämiseksi. Potilas yleensä vaatii myös tehohoitoa vaikeiden kouristusten vuoksi.

Eristys

Ei eristystä.

Ehkäisy?

Rokotusohjelmaan kuuluva tetanusrokote antaa suojan toksiinivälitteistä tautia vastaan.

Rokotusohjelman mukainen ensimmäinen rokote annetaan 3 kuukauden iässä.

Oireet ja taudinkuva

Suurin osa poliotartunnoista aiheuttaa lieviä oireita, kuten kuumetta ja kurkkukipua. Alle 1 % infektion saaneista kehittää paralyyttisen polion, jonka oireita ovat yleensä raajojen asymmetriset halvaukset.

Etiologia ja epidemiologia (ja inkubaatioaika)

Poliovirus on pikornaviruksiin kuuluva enterovirus. Villin poliotyypin tautia ei ole maassamme todettu vuoden 1984 jälkeen.

Lievän taudin inkubaatioaika on yleensä 3–6 vuorokautta ja paralyyttisen taudin 7–21 päivää.

Diagnostiikka

Diagnoosi perustuu ulosteen virusviljelyyn, josta poliovirus osoitetaan.

Hoito

Oireenmukainen.

Eristys

Potilas on kontaktieristyksessä koko sairaalahoidon ajan.

Ehkäisy?

Tautia voidaan ehkäistä tehokkaasti sekä elävällä heikennetyllä rokotteella että inaktivoidulla rokotteella.

Oireet ja taudinkuva

Kapselillinen hemofilus aiheuttaa mm. meningiittiä, sepsistä, pneumoniaa, septistä artriittia ja epiglottiittia. Kapselittomat hemofilukset aiheuttavat lievempiä infektioita, mm. välikorvatulehduksia.

Etiologia ja epidemiologia (ja inkubaatioaika)

Tavallisin invasiivisen hemofilusinfektion aiheuttaja on Haemophilus influenzae tyyppi b (Hib), mutta myös muita tyyppejä, kuten tyyppiä a ja f, tavataan.

Hemofilusrokote otettiin rokotusohjelmaamme 1980-luvulla, ja sen jälkeen meillä on esiintynyt vain yksittäisiä Hib-infektioita sekä joitakin non-b-tyyppien aiheuttamia infektioita.

Diagnostiikka

Bakteeri voidaan viljellä verestä tai likvorista tai nivelnesteestä.

Hoito

Kefuroksiimi tai meningiitissä keftriaksoni.

Eristys

24 tuntia tehokkaan antibioottihoidon alusta.

Ehkäisy?

Käytössä oleva ns. hemofiluskonjugaattirokote on hyvin tehokas taudin preventiossa.