Sivuontelotulehdus

Sivuonteloiden kehitys

Nenän sivuonteloiden kehitys alkaa varhain sikiökehityksen aikana, ja sivuontelot kehittyvät lopulliseen kokoonsa aikuis­ikään mennessä. Syntymähetkellä poskiontelot ovat noin herneen kokoiset ja väljästi auki nenäkäytävään. Lapsen kasvaessa poskiontelot kasvavat alaspäin ja poskiontelon aukko, ostium, pienenee suhteessa ontelon kokoon (kuva ). Vasta teini-ikäisen poskionteloiden rakenne alkaa vastata aikuisten poskionteloita. Myös seulalokerostot ovat todettavissa jo vastasyntyneellä, mutta kitaontelot ja otsaontelot kehittyvät syntymän jälkeen. Otsaontelot kehittyvät etumaisista seulalokeroista ja ulottuvat silmäkuopan yläreunan tasolle 6–7-vuotiaana. Osalle lapsista otsaonteloita ei kehity lainkaan.

Sivuontelotulehduksen patofysiologia

Lapsilla on flunssan aikana eritettä nenäkäytävän lisäksi lähes aina sivuonteloissa (ns. rinosinuiitti). Nämä tulehdusmuutokset ovat tavallisimpia seulalokerostoissa ja poskionteloissa. Virukset todennäköisesti kulkeutuvat sivuonteloihin luonnollisten aukkojen kautta, mutta myös hematogeeninen leviäminen on mahdollista. Taudin aiheuttajaa vastaan suuntautunut limakalvon tulehdusreaktio johtaa limakalvon turvotukseen ja liman erittymiseen. Poskionteloiden rakenteen vuoksi lapsella erite ei pääse kerääntymään onteloihin, ja äkillistä bakteerien aiheuttamaa sivuontelotulehdusta esiintyy alle kouluikäisillä lapsilla erittäin harvoin.

Taudinkuva ja diagnostiikka

Virusten aiheuttama ylähengitystieinfektio alkaa usein muutaman päivän kuumeella, ja muut oireet, kuten nuha ja yskä, ovat pahimmillaan 1–3 päivää infektion alusta, kunnes helpottavat vähitellen seuraavan kahden viikon aikana. Pienten lasten rinosinuiitti on hyvin tavallinen ja parantuu ilman mikrobilääkehoitoa.

Äkillistä bakteerien aiheuttamaa sivuontelotulehdusta voidaan erityisesti isoilla lapsilla epäillä, jos ylähengitystieinfektion kulku poikkeaa merkittävästi tavanomaisesta. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi seuraavat: 1) märkäisen nuhan, nenän tukkoisuuden, yskän ja kuumeen jatkuminen samanlaisina yli kymmenen päivää ilman merkkejä paranemisesta, 2) oireet ensin helpottavat, mutta palaavat voimakkaina (double sickening) tai 3) em. oireet ovat alusta asti poikkeuksellisen voimakkaat. Paikallisoireita, kuten hampaisiin säteilevää kipua ja poskisärkyä, esiintyy lapsilla harvoin.

Lasten sivuontelotulehduksen diagnostiikka perustuu kliiniseen taudinkuvaan. Flunssan aikana löydökset sivuonteloiden röntgenkuvissa ovat hyvin tavallisia, eikä röntgentutkimuksia tule lapsille tehdä. Sivuonteloiden kaikututkimus on kehitetty ja tutkittu aikuispotilailla. Koska lasten poskionteloiden koko ja muoto vastaavat aikuisen poskionteloita vasta teini-ikäisenä, poskionteloiden kaikututkimus ei ole luotettava sitä ennen.

Kliinisistä löydöksistä vain märkäinen erite nenän keskikäytävässä voi viitata bakteerin aiheuttamaan sivuontelotulehdukseen.

Hoito

Lapsen äkilliseen flunssaan liittyy lähes aina virusten aiheuttama rinosinuiitti, joka paranee ilman mikrobilääkitystä. Oireenmukaista hoitoa, kuten nenän limakalvoturvotusta vähentäviä lääkkeitä ja nenän suolavesihuuhtelua, voidaan käyttää tilapäisesti. Nenästeroidien teho on osoitettu aikuisten rinosinuiitin hoidossa, mutta lapsilla sitä ei ole tutkittu.

Lapset, joilla oireiden ja löydösten perusteella epäillään äkillistä bakteerien aiheuttamaa sivuontelotulehdusta, saattavat hyötyä mikrobilääkehoidosta. Mikäli todetaan hoitoa vaativa, bakteerin aiheuttama sivuontelotulehdus, ensisijaiset mikrobilääkkeet ovat amoksisilliini ja amoksisilliini-klavulaanihappo.

Toistuminen ja komplikaatiot

Lasten toistuvissa sivuontelotulehduksissa tai tulehduksen pitkittyessä tehdään tarvittaessa lähete erikoissairaanhoitoon korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalle. Todelliset bakteerien aiheuttamat sivuontelotulehdukset ovat lapsilla harvinaisia, ja siten mahdolliset infektioille altistavat tekijät (esim. immuunipuolustuksen häiriö, värekarvatoiminnan häiriö) tulee selvittää.

Lapsilla sivuontelotulehduksen komplikaatio on harvinainen, mutta se voi kehittyä nopeasti. Komplikaatioita ovat silmäluomen turvotus (preseptaalinen selluliitti), silmäkuopan selluliitti tai märkäpesäke tai infektion leviäminen kallon sisään (esim. epiduraaliabsessi). Silmäkuopan komplikaatio voi olla näköä uhkaava ja vaatia päivystysleikkaushoitoa. Vakavan komplikaation mahdollisuuteen viittaavia oireita ovat nuhaisen lapsen toispuoleinen luomiturvotus, voimakas päänsärky, otsan alueen turvotus ja arkuus, värinäön ja näön alenema, kaksoiskuvat ja heikentynyt yleistila. Lapsi, jolla esiintyy näitä oireita ylähengitystieinfektion yhteydessä, on lähetettävä viipymättä päivystyspotilaana erikoislääkärin hoitoon.