Laryngiitti (kurkunpäätulehdus)

Etiologia ja epidemiologia

Laryngiitin eli kurkunpäätulehduksen aiheuttaa virusinfektio äänihuulten alaisessa tilassa.

Kurkunpäätulehduksen tavallisimpia aiheuttajia ovat tyypin 1, 2 ja 3 parainfluenssavirukset. Muita tyypillisiä kurkunpäätulehduksen aiheuttajia ovat influenssa A- ja B-virukset, respiratory syncytial virus (RSV), rinovirus, coronavirus, human metapneumovirus ja adenovirus. Influenssa­viruksen aiheuttama kurkunpäätulehdus on oireiltaan vaikeampi kuin parainfluenssaviruksen aiheuttama kurkunpäätulehdus. Herkillä geenien monistukseen perustuvilla testeillä voidaan osoittaa virusinfektio yli 80 %:lla lapsista, joilla on kurkunpäätulehdus.

Väestöpohjaisten tutkimusten mukaan kurkunpäätulehduksen tyypillinen esiintymisikä lapsilla on 0,5–3 vuotta. Toisen ikävuoden aikana 5 % lapsista sairastaa kurkunpäätulehduksen ja 0,25 % tarvitsee kurkunpäätulehduksen vuoksi sairaalahoitoa.

Oireet ja taudinkuva

Kurkunpäätulehduksen oireita ovat kuiva, usein haukkuva yskä ja sisäänhengityksen vaikeutuminen (stridor). Sisäänhengityksen vaikeutumisen kliinisiä merkkejä ovat vetäytymät kaulan alueella rintalastan yläpuolella. Yskä voi olla kumea ja kuulostaa ison koiran tai hylkeen haukunnalta: akuuttia kurkunpäätulehdusta onkin pidetty ainoana infektiotautina, jonka voi tunnistaa suljetun oven takaa. Kurkunpäätulehdusta edeltävät tavallisesti ylähengitysteiden oireet 12–48 tunnin ajan, ja hengitysvaikeus alkaa usein äkillisesti yöllä. Kurkunpäätulehduksen oireet hellittävät 60 %:lla lapsista 48 tunnin kuluessa, alle 2 %:lla lapsista oireet kestävät yli 5 vuorokauden ajan. Kurkunpäätulehdukseen liittyvä yskä jatkuu ensioireiden jälkeen yleensä tavallisena yskänä muutamasta päivästä viikkoon.

Diagnostiikka

Lasten kurkunpäätulehduksen diagnoosi on kliininen. Taudinkuva on yleensä selkeä, ja äänekkään sisäänhengityksen (stridor) taustalla on hyvin harvoin muu syy kuin kurkunpäätulehdus. Jos taudinkuva on epätyypillinen, oireet ovat vaikeita tai vaste hoitoon on huono, erotusdiagnostiikassa tulee ottaa huomioon kurkunkansitulehdus (epiglottiitti), bakteerin aiheuttama henkitorven tulehdus (trakeiitti), kurkunpään turvotus, nielupaiseet (peritonsillaari- ja retrofaryngeaalinen absessi) ja hengitysteiden vierasesineet. Hengitysteiden rakenteelliset tai toiminnalliset poikkeavuudet tulee muistaa imeväisillä, etenkin jos kurkunpäätulehdukseen sopivia oireita esiintyy alle puolen vuoden ikäisellä lapsella tai lapsen ensimmäisen virusinfektion yhteydessä. Alle vuoden ikäisellä mahdollisia hengitysteiden poikkeavuuksia ovat laryngomalasia, hemangioomat, lymfangioomat, kurkunpään kehityshäiriöt, kuten ahtaumat, kystat, halkiot ja limakalvopurjeet ja juveniili papillomatoosi.

Lasten kurkunpäätulehdus voidaan luokitella kliinisten oireiden perusteella neljään vaikeusasteeseen. Tämän luokituksen mukaisesti 85 %:lla potilaista on lievä ja vain 1 %:lla vaikea kurkunpäätulehdus. Levossa esiintyvä sisäänhengityksen vinkuna tai pulssioksimetrilla todettava lieväkin happeutumishäiriö viittaa vaikeaan tautiin. Itkun yhteydessä esiintyvä mutta levossa helpottuva hengitysvaikeus viittaa lievään kurkunpääntulehdukseen. Potilaista 1–5 % tarvitsee sairaalahoitoa, ja sairaalahoidossa olevista potilaista alle 3 % tarvitsee tehohoitoa.

Hoito

Lasten kurkunpäätulehdus on itsestään paraneva tauti. Suurin osa potilaista voidaan hoitaa kotona. Osa lapsista vaatii glukokortikoidi- tai adrenaliinihoitoa päivystyksellisesti, ja osa lapsista tarvitsee hengityksen ja happeutumisen seurantaa sairaalassa.

Mikrobilääkkeistä, keuhkoputkia avaavista lääkkeistä, antihistamiineista, yskänlääkkeistä tai höyryhengityksestä ei ole hyötyä lasten kurkunpäätulehduksen hoidossa. Viileä ilma ja istuva asento helpottavat kurkunpäätulehduksen oireita; huoneilmaa voi viilentää esimerkiksi pitämällä ikkunan auki. Jos hengitys ei helpotu nopeasti, jatkohoito on aiheellista.

Glukokortikoidihoito on tehokas lääkitys lasten kurkunpäätulehduksen hoidossa. Glukokortikoidihoidon teho on osoitettu meta-analyysissa, jossa oli mukana 15 tutkimusta, joissa verrattiin suun kautta kerta-annoksena otettua deksametasonia lumeeseen, ja 7 tutkimusta, joissa verrattiin inhaloitavaa budesonidia tai kerta-annoksena otettua flutikasonia lumeeseen. Oirepisteissä havaittiin merkitsevä ero 6 ja 12 tunnin kuluttua, ja inhaloitava budesonidi vähensi oireita edelleen niillä lapsilla, jotka olivat ensin saaneet glukokortikoidia suun kautta.

Suun kautta annettavien glukokortikoidien, deksametasonin ja beetametasonin, teho tulee esille hitaasti ja puoliintumisaika on pitkä, noin 1,5–2 vuorokautta. Deksametasonia on yleensä annettu 0,3–0,6 mg/kg (enintään 15 mg) kerta-annoksena ja beetametasonia on yleensä annettu 0,25–0,4 mg/kg (enintään 10 mg). Deksametasonitabletit ovat pahanmakuisia, ja lapset oksentavat niitä herkästi, mutta beetametasonitabletit voidaan liuottaa veteen ja käyttökokemukset tästä annostelusta ovat hyviä. Mikäli kerta-annos suun kautta annettavaa glukokortikoidia ei ole riittävä, hoitoa voidaan jatkaa inhaloitavalla budesonidilla (2 mg annettuna lääkesumuttimella).

Inhalaationa annettava raseeminen adrenaliini on tehokas lääke akuuttiin kurkunpäätulehdukseen liittyvän sisäänhengitysvaikeuden hoidossa. Inhalaationa annettavan raseemisen adrenaliinin teho on osoitettu katsauksessa, jossa oli mukana 7 satunnaistettua, lumekontrolloitua ja kaksoissokkoutettua tutkimusta. Kuudessa tutkimuksessa verrattiin raseemisen adrenaliinin tehoa lumeeseen lievän ja keskivaikean kurkunpäätulehduksen hoidossa, ja ryhmien välillä oli merkitsevä ero oirepisteissä 30 minuutin kuluttua inhalaatiosta.

Raseemisen adrenaliinin teho tulee näkyviin nopeasti, alle puolessa tunnissa, mutta vaikutus kestää vain 2–4 tuntia. Raseeminen adrenaliini (22,5 mg/ml) annetaan inhalaationa lääkesumuttimella käyttäen annosta 0,6–1,0 mg/kg (enintään 12 mg) laimennettuna 2 ml:aan fysiologista (0,9 %) keittosuolaliuosta. Adrenaliinin haittavaikutuksia ovat levottomuus, vapina ja sydämentykytys. Annoksen voi tarvittaessa toistaa 2 tunnin välein, jolloin sykettä ja happikyllästeisyyttä on seurattava, eikä syketaajuus saa nousta yli 180/min. Mikäli lapsen hengitysvaikeus helpottuu raseemisen adrenaliinin annostelun jälkeen ja lapsi lähetetään kotiin, tulee oireettomuus varmistaa seuraamalla lasta noin kahden tunnin ajan päivystyksessä ennen kotiutusta. Vaikeaa kurkunpäätulehdusta sairastavat lapset tulee ensiavun jälkeen (happeutumisen turvaaminen, inhaloitava adrenaliini) lähettää sairaalahoitoon.

Raseeminen adrenaliini on dekstro- ja levoisomeerien seos, joista vain levoisomeeri (l-adrenaliini) on vaikuttava aine. Jos tavallista l-adrenaliinia (1 mg/ml) annetaan lääkesumuttimella, annos on puolet raseemisen adrenaliinin annoksesta (0,3–0,5 mg/kg, enintään 6 mg). Tavallinen adrenaliini on halvempaa kuin raseeminen adrenaliini, ja teho on samaa luokkaa.

Eristys

Kurkunpäätulehduksen sairaalahoidon yhteydessä noudatetaan pisaraeristyksen mukaisia varotoimia virusinfektion tarttumisen estämiseksi.

Ehkäisy

Kurkunpäätulehduksen aiheuttaa hengitysteiden virusinfektio, ja se ei varsinaisesti ole ehkäistävissä. Suomalaisessa tutkimuksessa yli 60 %:lla lapsista, jotka tulivat päivystykseen kurkunpäätulehduksen vuoksi, oli esiintynyt kurkunpäätulehdukseen sopivia oireita myös aikaisemmin. Tässä tutkimuksessa perheenjäsenen aikaisempi kurkunpäätulehdus oli ainoa selkeä riskitekijä sekä kurkunpäätulehduksen esiintymiselle että sen uusimiselle.

Väestön rokottaminen influenssaa vastaan voi vähentää influenssavirusten aiheuttamaa kurkunpäätulehdusta.