Muut virusripulit
Kun norovirus (Norwalk-virus) ja rotavirus oli löydetty elektronimikroskooppisesti 1970-luvun alussa, etsittiin ulosteesta myös muita ripulinaiheuttajaviruksia. Viruksia myös löytyi. Joskus ulosteesta löydettiin tunnistettavia adenoviruksia. Astrovirus nimettiin elektronimikroskopiassa havaitun tähtimäisen ulkonäön perusteella. Myös muita pieniä ei-tähtimäisiä viruksia näkyi, ja niistä käytettiin yhteisnimeä "pieni pyöreä virus". Ulosteesta löytyi myös epäilyttävästi koronaviruksen näköisiä partikkeleita. Lisäksi näkyi selkeitä bakteriofageja.
Virusripulin etiologia muiden kuin rotavirusten ja adenoviruksen osalta alkoi selvitä vasta PCR-menetelmien kehityttyä 1990-luvulla.
Adenovirus
Adenovirus voidaan todeta ulosteesta sekä viljelyllä (ei juuri käytetä) että antigeenin osoituksella ELISA-menetelmällä, joka on kaupallisesti saatavilla ja toimii hyvin. Kuitenkin PCR-menetelmää tarvitaan tyypitykseen.
Adenovirukset 40 ja 41 aiheuttavat ripulia. Niiden osuus lasten ripuleissa on suuruusluokkaa 4–10 %, usein noin 5 %, vuodesta toiseen sairaala-aineistossa. Kliininen kuva on ripuli, ei juuri oksentelua. Jotkin tapaukset ovat kyllä voineet pitkittyä ja olla siten kliinisesti hyvinkin merkittäviä. Kuten kuvasta (kuva «Rotavirustaudin esiintyminen ikäryhmittäin ja rotaviruksen genotyypit 2-vuotisjaksona 2013–2015 Suomessa»1) näkyy, adenovirustyyppien 40 ja 41 esiintyminen on tasaista ympäri vuoden.
Antigeenin osoitus löytää ulosteesta noin kaksinkertaisen määrän adenoviruksia tyyppien 40 ja 41 lisäksi. Vaikka muut adenovirukset eivät aiheuta ripulia, niiden löytyminen ulosteesta voi viitata merkittävään adenovirusinfektioon. Ei- ripulia aiheuttavat adenovirukset on liitetty etiologisesti suolentuppeumaan.
Sapovirukset
Sapovirukset ovat saaneet nimensä 1990-luvulla löytöpaikan, Sapporon kaupungin, mukaan. Sapovirukset kuuluvat kalikiviruksiin ja ovat kuin norovirusten pikkuvelipuoli. Ne löytyvät samalla kalikivirus-PCR-testillä kuin norovirukset, mutta ovat näitä selvästi harvinaisempia. Esiintyvyys lasten ripuleissa sairaala-aineistossa on 5–7 %:n luokkaa. Osa sapovirusripuleista on siis riittävän vaikeita johtaakseen sairaalahoitoon. Avohoitoaineistossa sapovirusten osuus voi olla suurempikin. Suuri osa sapovirusripuleista on siten lieviä, ja tauti on enemmän ripuli- kuin oksennustyyppinen.
Astrovirukset
Astrovirus on todellinen ripulitaudin aiheuttaja, mutta tapaukset ovat yleensä lieviä. Astrovirusta voi olla jopa 10 %:ssa lasten ripuleista avohoitoaineistoissa, mutta sairaalahoitoiset tapaukset ovat harvinaisia. Immuunivajavuus voi lisätä alttiutta astrovirusripulille ja johtaa pitkittyneeseen ripuliin.
Käytännössä astrovirusripulia ei juuri diagnosoida. Astrovirustyyppejä on ainakin 8, ja jokainen vaatii oman RT-PCR-testinsä. Näin ollen astroviruksen toteaminen rajoittuu tutkimusaineistoihin.
Korona- ja bokavirukset
Koronaviruksia ja bokaviruksia on epäilty lasten ripulitaudin aiheuttajiksi. Tuore väitöskirja (Minna Paloniemi, TaY) osoitti, että kumpikaan epäily ei ole totta.
SARS-koronaviruksen aiheuttamaan oireyhtymään kuului selkeästi ripuli. Tätä virusta ei ole esiintynyt ihmisillä vuoden 2004 epidemian jälkeen.
Perinteisiä hengitystieinfektioihin liittyviä koronaviruksia ovat 229E ja OC43 ja uudempia HKU1 ja NL63. Tampereella tehdyssä tutkimuksessa kaikkia näitä löytyi ulostenäytteistä, mutta yhtä paljon ripulipotilailta kuin verrokeilta. Tunnettuja koronaviruksia ei siis voitu yhdistää ripulitautiin.
Ihmisen bokavirustyyppi 1 on yhdistetty hengitystieinfektioihin 2000-luvun alusta lähtien. Uudempia ovat bokavirustyypit 2 ja 3. Tampereen tutkimuksessa kaikkia bokaviruksia löytyi ulostenäytteistä, mutta yhtä usein ripulipotilailta kuin verrokeilta. Erityisesti bokavirustyyppi 2 esiintyy kirjallisuudessa ripuliviruksena, mutta tämä ei näytä pitävän paikkaansa.
Kirjallisuutta
- Paloniemi M. Occurrence and significance of human coronaviruses and human bocaviruses in acute gastroenteritis of childhood. Väitöskirja, Tampereen yliopisto 2016.
- Räsänen S. Rotavirus and norovirus gastroenteritis in children. Epidemiology and burden of disease at the beginning of rotavirus vaccination. Väitöskirja, Tampereen yliopisto 2016.
